Oletko sinä ihmissuhdetaitoinen?

Ihmissuhteet ovat varsinainen taitolaji. Varsinkin riiteleminen on taitolaji ja siinä tunnustan olevani alakoululainen. Inhoan konfliktitilanteita niin paljon, että teen kaikkeni, jotta en niihin joudu, ja jos joudun, niin pyrin niistä mahdollisimman nopeasti eroon. Omien rajojen asettelu on välillä vaatinut konfliktin läpikäymistä ja niin vaikeita kun ne ovatkin, on niistä yleensä oppinut valtavan paljon. Tällä hetkellä työn alla on puhumaan opettelu riitatilanteessa, koska se on ihmisystävällisempi ja nopeampi vaihtoehto kuin mököttäminen. Riitatilanteet ovat useasti liian nopeatempoisia omalle hitaalle ajatuksenkululleni. Tarvitsisin aikalisän riidan keskelle ja melkein tahtomattakin ajaudun mököttämiseen saadakseni aikaa pohtia asioita. On paljon vaikeampaa riidan aikana pitäytyä faktassa ja sanoittaa tuntemuksiaan riidan toiselle osapuolelle kuin vain antautua negatiivisten tunteiden ja suusta hyppivien sammakoiden kurnutukseen.

Ylellä pyöri helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa Elämä pelissä -sarja, jossa julkisuudesta tunnetut pariskunnat tarkastelivat suhteensa kipupisteitä valmennusleirillä psykologi Tony Dunderfeltin johdolla. Sarjan taustalla toimi Duodecim ja Väestöliitto. Elämä pelissä oli virkistävän rehellinen sarja verrattuna muuhun tosi-tv genren tuotteisiin. Siinä puhuttiin asiaa ja sitä oli välillä jopa kiusallista katsoa, kun moneen tilanteeseen olisi voinut niin sujuvasti samaistua. Mietin joskus ennen häitä, että kaikille naimisiin aikoville pitäisi olla pakollinen avioliittokoulu, jossa valmennetaan tuleviin ristiriita- ja elämänmuutostilanteisiin sekä avataan mitä sana ”tahdon” oikein tarkoittaakaan pitkässä juoksussa. Käydäänhän sitä perhevalmennuksessakin ennen vauvan syntymää tai esikoulussa ennen varsinaiseen kouluun menoa. Peruskoulussakin voisi olla yhtenä oppiaineena ihmissuhdetaidot.

Omissa ihmissuhdetaidoissani on paljon parantamisen varaa muuallakin kuin riitelemisen suhteen. Olen luokattoman huono pitämään yhteyttä ystäviin, mutta onneksi sydänystävien kanssa jatketaan siitä mihin edellisen kerran jäätiin välimatkasta ja -ajasta piittaamatta. Arjessa oma sosiaalisuuden tarpeeni yleensä tyydyttyy käymällä töissä ja olemalla kotona perheen kanssa ja ystävien ja sukulaisten kuulumisia tulee sitten katseltua Facebookista. Joskus nuorempana oli tarve nähdä paljon ystäviä ja mennä ja tehdä, mutta sittemmin tarve on rauhoittunut ja piirit ovat pienentyneet. Syynä tähän on myös voimakas oman tilan ja hiljaisuuden tarpeeni ja nämä yhdistettynä rauhalliseen arkielämään ovat riittäviä minulle.

Ihmissuhteet ovat elämänmittainen koulu, jossa meillä kaikilla on mahdollisuus edetä luokalta toiselle. Eteneminen vaatii matkalla monia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa ja rehellistä omien tapojen kyseenalaistamista. Ennen kaikkea se vaatii vastuunottoa omasta käytöksestään kohtaamisissa ja konfliktitilanteissa. Omaan itseensä tutustuminen ja itsensä kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin toisen ihmisen kunnioittaminen. Se ei ole helppoa, mutta onneksi elämä on hyvä opettaja.

P.S. Yksi mukava tapa ”opiskella” tunteita on katsoa Disney Pixarin animaatio ”Inside out”, joka havainnollistaa niin aikuisille kuin lapsillekin tunteiden vaikutusta meihin ja kuinka tarpeellisia kaikki tunteet ovatkaan. Elokuva saattaa herättää jälkikäteen mukavia keskustelunaiheita ja voinkin suositella lämpimästi sen katsomista kaikille. Mikä tunne sinussa vaikuttaa eniten?

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *