Onnellisessa mielessä aurinko paistaa joka päivä

On sunnuntai, kun tätä kirjoittelen ja aurinko paistaa taas. Tänä syksynä onkin ollut poikkeuksellisen paljon aurinkoisia päiviä, ajoittain on tuntunut aivan keväiseltä.

Olo on ollut jotenkin paljon kevyempi, iloisempi ja onnellisempi, kun päivällä on valoisaa. Vai onkohan se johtunut siitä?

Olen omassa elämässäni tullut pohtineeksi onnellisuutta viime päivinä erityisen paljon. Mielen hyvinvointi on ollut usein esillä mediassa ja tapahtumissa. Myös itsenäisyyspäivän ja joulun kynnyksellä onnellisuus jotenkin korostuu. Kun mennään joulua kohti, tulee ajateltua lahjoja ja antamisen ja saamisen iloa sekä perheen ja läheisten kanssa vietettävää aikaa. Jouluhan on tunnetusti suurta välittämisen, onnellisuuden ja perheen yhdessäolon juhla-aikaa.

Toisia kuitenkin alkaa ahdistaa sitä enemmän, mitä lähemmäs joulu tulee. Yksinäisyys, tuo aikamme surua ja masennusta aikaansaava olotila, ei ole kenellekään hyväksi, vaikka joku niin väittäisikin. Eikä jatkuva yksinolo tee ketään meistä onnelliseksi.

Mitä onnellisuus on?

Kysyin onnellisuudesta myös viisitoistavuotiaalta teiniltäni. Mikä tekee hänen elämästään onnellisen? Kysyessäni pyysin, ettei nyt sitten mitään pleikan pelaaminen -tyyppisiä vastauksia, vaan ihan oikeasti tärkeitä asioita. Suoraa vastausta ei tietenkään tullut, vaan murahdus: ”Mikä juttu tää nyt taas on?” Taitaa olla niin, että tällaisena kotitutkijana ja ainaisten aivoterveellisten asioiden puolestapuhujana olen tullut vähän liika-annostelleeksi niitä omalle jälkipolvelleni. Perusteltuani kysymyksen, sain hetken kuluttua lyhyen listan: ”No, terveys, kaverit…”. Siinä se sitten oli. Yritin vähän vielä johdatella haluttua vastausta, että eivätkö äiti, isä ja suku ole tärkeitä? ”No, on ne”. Niin, mitä voi kesken pelin pelaamisen odottaa tällaiselta kysymykseltä? Se ei ehkä ollut paras hetki näin analyyttiselle kysymykselle. Ja ehkä kysymyskin oli vain retorinen, koska melkein sen arvasin, ainakin asioiden järjestyksen. Ja niinhän se varmasti tuossa iässä onkin.

Törmäsin vähän aikaa sitten Youtube videoon, jossa Australialaisilta perheiltä kysyttiin, kenen kanssa her haluaisivat syödä illallista, jos he saisivat valita ihan kenet tahansa. Kysymys esitettiin ensin vanhemmille. He valitsivat kuuluisuuksia, kuten Marilyn Monroe, Nelson Mandela, Mariah Carrey jne. Kun sama kysymys kysyttiin lapsilta, vastaukset yllättivät vanhemmat. He valitsivat perheen, isän ja äidin! Heidät tekee onnelliseksi yhdessäolo rakkaiden kanssa.

Kyselyjen ja tutkimusten mukaan useimmat ovat sitä mieltä, että kotona on turvallista ja viikonloppuja halutaan viettää perheen ja läheisten kanssa nimenomaan kotona. ”Kotoilu” lauantai-iltaisin lisääkin onnellisuuttamme. Ja Suomihan on nyt todistetusti maailman viidenneksi onnellisin maa.

Tapasin vuosia sitten Kuuban matkallani ihmisiä, joiden elämä tuntui meidän vierailijoiden näkökulmasta kovin ankealta, mutta silti he olivat erittäin onnellisia ja iloisia. Nauru, laulu ja elämänilo tuntuivat joka paikassa missä kävimme. Vaikka olenkin Maslow’n tarvehierarkian kannattaja, mietin silloin, miten onnellisuus löytyy, jos on ainainen huoli hengissä säilymisen fyysisistä edellytyksistä, kuten ruoasta ja juomasta? Miten sellaista henkistä pääomaa voi löytää, kun ei tiedä mistä ja milloin seuraavan aterian saisi? Ehkä tätä voisi kysyä myös Suomessa ruokajonoissa olevilta ihmisiltä. Maailman viidenneksi onnellisimmassa maassa kun ruokajonot kasvavat.

Oman onnellisen olotilan vahvistukseen sain tukea pari viikkoa sitten käydyllä kurssilla, jossa käsittelimme mindfulness-menetelmän mukaisesti mielen hyvinvoinnin rakenteita ja niitä vahvistavia ajatuksia:

  • Tee ajankäyttöratkaisut sisältä – kuuntele itseäsi.
  • Suuntaa ajatustasi ja tekemistäsi enemmän omiin arvoihin – voit paremmin!
  • Mieti joka päivä, mistä olit kiitollinen – myönteiset tunteet vaikuttavat aivojemme toimintaan ja niiden vaikutus kestää paljon pidempään kuin itse tunne.

Aivan ihania hyvää mieltä lisää keinoja! Jälkeenpäin mietin, että vaikka tiedän kaikki nuo asiat, niiden jokapäiväinen ajattelu ja ponnistelu onnellisuuden tunnetta kohti vahvistavat hyvää oloani. Helppoja keinoja, jotka niin usein unohtuvat.

Ehkä siis tämä onnellinen olotilanikin saattaa vaikuttaa siihen, että jokainen päivä on nyt tuntunut niin aurinkoiselta. Voi kunpa se vain kestäisi!

Saimme kuitenkin hyvän neuvon kouluttajalta. Aina kun on stressiä, kiirettä ja alkaa ahdistaa, mieti, mikä on olennaista juuri nyt ja mistä olet onnellinen. Ehkä sinunkin mielessä paistaa sitten aina aurinko.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *