”Onpas sulla iso annos!”

Erilaiset tavat kerätä, kasvattaa, tuottaa ja valmistaa ruokaa sekä ruokailla ovat perinteisesti olleet olennainen osa maailman kulttuureja. Syöminen kun on yksinkertaisesti eloonjäämisen edellytys. Jo vastasyntynyt osaa syödä ja aikuisenakin syömme useamman kerran päivässä. Samalla syöminen on hyvin henkilökohtainen asia. Siihen yhdistyy tunteita, ajatuksia ja muistoja, jotka voivat olla merkittävässä roolissa syömiskäyttäytymisessämme. Toisten kommentit vaikuttavat ja pahimmillaan ne voivat vinouttaa omaa suhdetta ruokaan vuosikausiksi.

Syönkö liikaa?

Syödyn ruoan määrä vaihtelee jokaisella päivästä toiseen, mutta myös iän ja elämäntilanteen mukaan. Paljon liikkuva, isokokoinen henkilö kuluttaa paljon energiaa, joten ruokaakin on syötävä riittävästi. Vähemmän liikkuva, pienikokoinen henkilö pärjää vähemmällä.

Kasviksia, eli vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan syötäväksi vähintään puoli kiloa päivässä. Viimeisin suomalaisten ravitsemusta kartoittanut tutkimus, Finterveys 2017 paljastaa vain harvan yltävän tavoitteeseen. Naisista noin joka viides syö kasviksia useita kertoja päivässä ja miehistä vain joka kymmenes. Kasvisten käyttö on yksi tärkeimpiä ruokavalion laadun mittareita ja niiden käyttö on yhteydessä parempaan terveyteen.

Kasviksia on vaikea syödä liikaa. Useimmat saavatkin suurimman osan energiansaannistaan muista ruoka-aineista. Kasvisten runsas määrä saa kuitenkin lautasella olevan ruokamäärän näyttämään helposti suurelta. Vihersalaatti, juuresraasteet ja kypsennetyt kasvikset voivat helposti vallata ison osan ruokalautaselta, eikä pääruoalle lopulta välttämättä jää paljon tilaa. Siitä huolimatta annos näyttää suurelta, etenkin jos vieressä on lautanen hieman isommalla annoksella pääruokaa ja pienellä annoksella salaattia.

Itse syön päivittäin ison määrän kasviksia eri muodoissaan – vihanneksina, juureksina, hedelminä, marjoina ja satunnaisemmin myös sieninä. Kasaan ”rehuja” lautaselle ronskilla kädellä, etenkin linjastoruokailussa, jossa lautaselle päätyy usein muhkea kasa esimerkiksi vihersalaattia, porkkana- ja kaaliraastetta sekä muita tarjolla olevia vihanneksia ja hedelmiä. Kasvisten myötä välillä suureksi kasvava annoskoko onkin muutaman kerran herättänyt huomiota kanssaruokailijassa, minkä tuloksena olen saanut kuulla kommentteja, kuten ”Onpas sulla iso annos” tai ”Huhhuh, opiskeletko sinä muka ravitsemustiedettä?”

Joka kerta kommentit ovat herättäneet ajatuksia: Syönkö liikaa? Pitäisikö syödä vähemmän? Siitä huolimatta, että olen ravitsemuksen ammattilainen, paljon liikkuva ja normaalipainoinen. Syömisestään epävarmat ja oman kehonkuvan kanssa kamppailevien kohdalla vastaavanlaiset kommentit voivatkin herättää voimakkaita tunteita ja monenlaisia ajatuksia.

Ruokarauha kaikille

Syömishäiriöt saavat usein alkunsa vastaavanlaisista, harmittoman oloisista lausahduksista. Niitä ei hevillä unohdeta ja seurauksena voi olla epävarmuus itsestään, halu laihtua, syömisen rajoittaminen ja pahimmillaan esimerkiksi anoreksia tai erilaiset ahminnan muodot. Syömisen rentous kärsii ja positiivinen minäkuva voi saada kovia kolauksia.

Viime aikoina on alettu puhua yhä enemmän kehopositiivisuudesta ja esimerkiksi ruokarauhasta. Annosten koon tai kaloreiden kommentoinnin sijaan ruokapöydässä voidaan puhua muista asioista. Niiden ei tarvitse liittyä syömiseen millään tavalla, mutta ruoastakin voi aivan hyvin puhua, kunhan puhe ei keskity ruokien terveellisyyteen, annoskokoihin tai laihduttamiseen.

Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi tietoista syömistä. Tietoisuus omista aisteista ja ruokien aistittavista ominaisuuksista voi herättää monenlaista keskustelua. Onko ruoka rapeaa, rouskuvaa, pehmeää, kuivaa, sitkeää tai mureaa? Kylmää, haaleaa tai kuumaa? Makeaa, suolaista, hapanta, kitkerää vai umamia? Mitä ruokia tuli syötyä viime lomamatkalla? Mitä lapsuuden ruokamuistoja sinulla on, mitä ajatuksia ja tunteita ne herättävät? Tai sitten voidaan puhua aivan muusta kuin ruoasta. Mitä teit viikonloppuna, mitä viikonloppusuunnitelmia sinulla on? Mitä kuuluu?

Jos puhe meinaa kanssaruokailijoiden osalta mennä kaloreihin ja annoskokoihin, kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin tai terveellisiin ja epäterveellisiin valintoihin, voit kysyä yllä olevia kysymyksiä. Niiden avulla on helppo tuoda iloa ja rentoutta ruokapöytään. Näin ruokailuhetki voi olla rentouttava hengähdystauko arjen keskellä.

Ruokia ei tarvitse jakaa kiellettyihin ja sallittuihin. Ruokaa ei tarvitse ansaita, eikä se ole rangaistus. Syöminen on perustarve ja se saa olla nautinnollista. Toisten syömisiä ei tarvitse kommentoida, vaan jokainen saa itse päättää mitä syö. Nämä pelisäännöt muistamalla syöminen on kaikkien kannalta paljon mukavampaa.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *