Oodi pysyville työpisteille

Pohdin syyskuussa tässä blogissa aihetta Mistä koostuu hyvä työpäivä? ja kerroin kuinka uusi tuleva työhuoneeni oli remontin kourissa. Työpäivät kuluivat remontin aikana milloin missäkin vapaassa työhuoneessa. Päätin nyt päivittää kuulumisia remontin suhteen ihan vain kertoakseni teille pysyvän työpisteen tuomasta autuudesta.

Ihmispää on siitä kummallinen, että pysyvää työpistettä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Myöskään oman tiimin merkitystä työhyvinvoinnin kannalta ei täysin tiedosta ennen kuin valahtaa väkisin kartan ulkopuolelle kaikista tiimin asioista. Olemme olleet työtiiminä yhdessä nyt kolme vuotta, lähekkäin vierekkäisissä työhuoneissa. Tiedotus on pelannut avonaisten ovien, yhteisten kahvihetkien ja viikkopalavereiden avulla varsin kätevästi. Kun meidät sitten äkillisen, tosin varsin tarpeellisen remontin takia, erotettiin toisistamme, huomasimme sen kirvelevän yhtä paljon kuin nopeasti irtirepäistyn laastarin. Viikkopalaverimme jatkuivat remontin aikana kuten ennenkin ja sen suhteen tiedotus pelasi, mutta samalla huomasimme avointen ovien ja yhteisten kahvihetkien merkityksen tiedon kulussa. Niillä oli yllättävän suuri merkitys päivittäisessä työnteossa.

Luin lauantaina Aamulehden koti-liitteestä, että uuteen kotiin sopeutumisessa menee kolme kuukautta. Lasketaankohan tähän arvioon myös uusi työhuone? Tuleehan työhuoneessa vietettyä lähes kolmasosa vuorokaudesta. Olemme nyt olleet uudistetuissa tiloissa noin puolitoista kuukautta ja alkuun piti hieman ihmetellä kaikkea uutta. Jaan työhuoneeni tiimin digitaalisen viestinnän tuottajan kanssa ja nyt kun huonetta on pikku hiljaa sisustettu muutamalla taululla, viherkasvilla, värikkäillä matoilla ja tietenkin kahvinkeittovälineillä, alkaa näyttää aika hyvälle. Huoneessa ei kaiu enää kuten alussa, maalin haju on hälventynyt ja seinään on saatu vaate- ja taulukoukut. Kun vielä verhot saadaan ikkunoihin niin kokonaisuus alkaa olla valmis. Koko tiimi työskentelee jälleen vierekkäisissä työhuoneissa ja saa nauttia työhuoneidensa ikkunoista avautuvasta mahtavasta maisemasta suoraan Näsijärvelle. Diabeteskeskus nimittäin sijaitsee aivan mahtavalla paikalla Näsijärven rannalla. Työhuoneiden ikkunat ovat siis kuin suuria tauluja, joista voi ihailla eri vuodenaikojen muutoksia.

Kyllä pysyvän työpisteen autuus on siinä, että se näyttää omalta. Omalle työpisteelle voi jättää tavaransa työpäivän päätyttyä, ja ne odottavat siinä seuraavana aamuna. Reppuelämäkin toimii hetken aikaa, mutta enpä sitä pidemmän päälle jaksaisi. Istun siis tyytyväisenä omalla, pysyvällä työpisteelläni tästä eteenpäin ja koen voivani hyvin työssäni. Vaikka olikin mukava vierailla muilla osastoilla remontin aikana, niin kyllä oma pysyvä työpiste vaan on mansikka.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *