Pakkaa muistoja, älä muistitikkuja

Muuttaminen on monella tavalla kamalaa. Kamaluus koostuu ennen kaikkea muutamasta yksittäisestä asiasta: internetsopimuksen siirtämisestä, uunin pesemisestä, varsinaisen muuttopäivän kantamisesta ja ennen kaikkea pakastimen sulattamisesta. Kamalaa on myös haikeus, yhdestäkään asunnosta en ole lähtenyt itkemättä.

Tavaroiden läpikäyminen pakatessa sen sijaan on puuhaa, josta saan uskomatonta tyydytystä.

Kodistamme ei lähtökohtaisestikaan löydy kaappeja, joita ei voi avata putoavien tavaroiden peloissa ja tuolit eivät hautaudu kasaantuvien vaatteiden alle. Yksikään laatikko ei siirry avaamattomana yhden asunnon varastosta seuraavaan. Inho pursuavia nurkkia kohtaan on yhteinen.

Kuitenkin tarpeeseen aikanaan hankitut asiat muuttuvat muuttojen välillä tarpeettomiksi ja kaikille kalusteille ei välttämättä löydy paikkaa seuraavasta asunnosta. Ja jostain aina ilmestyy sitä turhaa kamaa. Harvoin on aikaa tai mahdollisuutta niin kokonaisvaltaiseen inventaarioon kuin muuttojen yhteydessä. Urakan jälkeen mieli on seesteisyyttä täynnä, edessä vertauskuvallisesti puhdas pöytä  ja konkreettisesti väljemmät kaapit ja laatikot. Tulevaan muuttoomme on yli kuukausi aikaa ja olen jo saanut läpikäytyä varastoja, välitettyä ylimääräiseksi jääviä huonekaluja niitä tarvitseville, pistänyt useamman säkillisen vaatteita ja kodintekstiilejä kiertoon ja yhden laatikon eteiseen odottamaan kuljetusta paikalliselle ekotorille.

Olen viimeksi muuttanut kolme vuotta sitten. Omasta mielestäni en tuolloinkaan ole omannut minkäänlaisia hamsterin piirteitä ja olen pakannut niihin muutamiin suoraan varastoon meneviin laatikoihin ajatuksella pelkästään tärkeitä muistoesineitä, ei mitään turhaa. Vanhoja koulukuvia, mitä näitä nyt on.

Noh.

Leikkuulauta. Viisi mainosmuistitikkua. Välilehtiä. Älytön pinkka värillisiä välilehtiä. Rihkamakoruja, joita olen käyttänyt viimeksi yläasteella. Ainakin viime muutossa joku lipaston laatikko on ilmeisesti käännetty pahvilaatikon päällä ylösalaisin ja kansilipat taiteltu saman tien nopeasti kiinni. Vaikka olenkin halunnut rakentaa itselleni kuvaa itsestäni seesteisen maltillisena ja pedanttina pakkaajana, on todellisuus selkeästi hieman moniulotteisempi.

Nyt virheiden korjaamiselle on kuitenkin taas oiva mahdollisuus.

Tuleva asuntomme sisältää todella niukasti säilytystilaa. Tämä voisi ahdistaa minua vietävästi. Huomaan kuitenkin ottavani asiantilan lähinnä haasteena, joka antaa minulle mahdollisuuden mennä vielä askeleen pidemmälle muuttoa edeltävässä karsimisprosessissa. Tällä kertaa matkaan ei tule yhtään ylimääräistä muistitikkua.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *