Parsa päivässä pitää suun virneessä

Ruoka olkoon lääkkeesi. Hippokrateen ajatus palauttaa meidät medikalisoituneesta yhteiskunnasta ruuan perusajatukseen. Ruoka ei anna ainoastaan polttoainetta jaksamiseen. Se pitää meidät terveinä.

Suositusten mukaan punaista lihaa pitäisi syödä alle 500 grammaa viikossa. Lihankulutus on yli tuplaantunut 50 vuodessa. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleistyneet samatahtisesti syöpäsairauksien kanssa. 

Lihan ja erityisesti makkaran syöminen on miehisen vapauden symboli. Se kun ruokasuosituksilla puututaan ihmisten syömistapoihin, tartutaan johonkin mikä on yksityistä ja pyhää. Joskus tällaiset rajaloukkaukset saavat meidät unohtamaan, että suosituksilla ajatellaan meidän parastamme.

Hei, mä oon Joel. Olen eettinen sekasyöjä.

Potku elämäntapamuutokseeni tuli lihattomasta lokakuusta. Lisähaasteen asettamiseksi lokakuu muuttui pikaisesti vegaaniksi.

Ruuanlaitto piti aloittaa alusta. Liha- ja maitotuotteiden poisjättäminen tarkoitti, että yksikään aiemmin valmistamani ruokalaji ei kelvannut lokakuussa lautaselle.  Oppimisen tuska kääntyi nopeasti oivalluksen iloksi. Minusta tuli parempi kokki, joka tuntee ruokakaupan kasvis- ja juuresosaston erityisen hyvin.

Siinä missä joillekin liikunta on keskeinen osa itsestään huolehtimista, minulla hyvä ruokavalio ajaa samaa pyhää tehtävää. Kun tietää syövänsä hyvin, olo on energinen ja tasapainoinen. Lihansyönti on palannut keittiössäni siihen rooliin, missä se oli 50 vuotta sitten. Liha kuuluu juhla-aterioille ja viikonloppuihin. Arvatkaa maistuuko harvinainen herkku paremmalta kuin ennen?

Suosittelen teitä kaikkia haastamaan itsenne keittiössä. Viettäkää kuukausi kasvissyöjänä tai vegaanina. Huomaatte oppivanne uskomattoman paljon uusia asioita. Ja muistakaa, että muutos ei käy vain lihan pois jättämisellä vanhoista ruuista. Täytyy kokeilla jotain ihan uutta.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Jaan ajatuksesi täysin.

    Mulla kävi kolme vuotta sitten lihattoman tammikuun kanssa tismalleen samoin. Tammikuun jälkeen liha jäi myös juhlaruoaksi, joskin sittemmin jäljelle on jäänyt vain kala sen rasvahappojen, vitamiinien ja helpon proteiinin vuoksi.

    En myöskään pitänyt itseäni ennen kovinkaan kummoisena kokkina, mutta nyt uskallan jo sanoa synnyttäväni melko mielenkiintoisia settejä yrittäessäni simuloida lihasta selkärankaani sulautuneita struktuureita milloin mistäkin lihattomasta aineksesta. Myös lisukkeet, kastikkeet ja salaattien monipuolisuus on kehittynyt aivan eri tasolle, sillä pelkällä soijarouheella ja tomaattikastikkeella ei kovin pitkälle vielä pötkitä :).