Persoonallisuuspiirteenä erityisherkkyys

Kuvittele itsesi kaupungille ostoksia tekemään tavallisena lauantaipäivänä: Aurinko ehkä paistaa, kävelet kohti keskustan kauppoja muiden ihmisten vanavedessä väistellen vastaantulijoita, kuulet kitaransoittoa kadun kulmasta, busseja ajaa ohitsesi, autoja odottaa liikennevaloissa valmiina lähtöön, kännykkä soi äänekkäästi jossain taustalla ja samalla keskustelet ystäväsi tai perheesi kanssa… tuttua? Itse harvemmin lähden lauantaina ostoksille, koska kaupungin normaali lauantaihälinä veisi lauantai-illan lisäksi vielä sunnuntainkin, jotta ehtisin toipua maanantaiksi työkuntoon. Miksi? Koska hermojärjestelmäni on synnynnäisesti herkempi kuin valtaväestöllä, niin kuormitun nopeasti kaupungin melusta, hälinästä, ihmisistä ja kaikesta muusta ympärillä olevasta, johon tietoinen mieleni ei edes kiinnitä huomiota. Miten minä sitten yleensä vietän lauantaipäivääni? Nauttimalla suunnattomasti siitä, että saan olla kotona, ilman kiirettä ja aikatauluja, viettää aikaa lukien, kotitöitä tehden tai vaan ollen, tv:tä katsoen tai pihaa hoitaen. Mitä vähemmän hälinää ja meteliä, sen paremmaksi koen vointini ja pystyn palautumaan työviikon aiheuttamasta kuormituksesta.

Erityisherkkyys tarkoittaa hermoston tavallista herkempää reagointia ja aistiärsykkeiden syvällistä prosessointia. Se on synnynnäinen ja sinänsä normaali hermojärjestelmän ominaisuus, jota ilmenee 15-20 prosentilla väestöstä. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai vika. Se ei myöskään ole sama asia kuin vaikkapa hauraus, ujous, pelokkuus tai yliherkkyys. Suurin osa erityisherkistä on introvertteja (eli persoonallisuudeltaan sisäänpäin suuntautuneita), mutta noin 25-30% on ekstrovertteja (eli persoonallisuudeltaan ulospäin suuntautuneita).

Olen tietoisesti tiennyt olevani erityisherkkä ihminen viimeiset kaksi vuotta törmättyäni herkkyydestä kertovaan lehtiartikkeliin, joka mullisti elämäni. Lehtiartikkelia edeltävät 33 vuotta elämästäni ihmettelin mikä minussa on vikana, kun en jaksa olla samanlainen kuin muut ihmiset. Kyselin itseltäni muun muassa ”Miksi minun tarvitsee levätä niin paljon enemmän kuin muiden?” tai ”Miksi en jaksa lähteä ulos joka ilta töiden jälkeen tai edes kahta kertaa viikossa?” tai ”miksi en voi katsoa jännäreitä, kauhufilmejä tai toisinaan edes uutisia kokematta ylitsepääsemätöntä ahdistusta?” tai – ja ennen kaikkea – ”Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta niin paljon?”

Hermojärjestelmäni synnynnäisen herkkyyden vuoksi havainnoin ja tarkastelen ympäristöni tarkemmin kuin ei-herkkä ihminen ja myös reagoin siihen voimakkaammin. Olen empaattinen, vahvasti intuitiivinen, se hiljainen tarkkailija uusissa tilanteissa, mutta tuttujen kesken myös lörpöttelijä. Pohdin usein syntyjä syviä ja puhun enemmän asiasta kuin vain puhumisen ilosta. Olen meluherkkä, joka tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa kerätäkseen voimia, mutta levänneenä nautin esimerkiksi oopperasta, konserteista ja teatteriesityksistä.  Jos innostun jostain kovasti ja jätän huomioimatta levon tarpeeni, olen nopeasti piipussa. Elämä herkkyyden kanssa on nuoralla tanssimista oman jaksamisen ja arjen vaatimusten kanssa, mutta se on myös vahvuus ja voimavara, kun sen kanssa oppii elämään. Arjen vaativuuden ohella sen kauneus on hetkessä; linnun laulussa, itse kasvatetun tomaatin maussa, musiikin sielua koskettavassa tulkinnassa tai korvin kuultavassa hiljaisuudessa. Herkkyys on ilmapiirin aistimista ennen kuin kukaan on sanonut sanaakaan ja aamukahvin tuoksu hiljaisena syysaamuna, kun maailma on vielä nukkumassa. Se on oman itsen kuuntelemista ja todeksi elämistä tilanteissa, joissa oma hyvinvointi pitää laittaa kaiken muun edelle vaikka maailma vaatisi muuta. Se on kaikessa vaikeudessaan rikkaus, jota tulee vaalia.

Lisätietoa erityisherkkyydestä:

Aron, Elaine N.: Erityisherkkä ihminen. 2013. Kustannusosakeyhtiö Nemo.

HSP-Suomen erityisherkät ry – Höghkänsliga i Finland rf

www.erityisherkat.fi

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *