Kulttuuri tekee hyvää – töissä ja kotona

Kulttuurin sekakäyttäjänä olen onnellisessa asemassa, kun saan toisinaan toimia intohimoni parissa myös töissä.

Vapaa-aikaani kuuluvat enemmän tai vähemmän säännölliset käynnit teatterissa, taidenäyttelyissä ja bändien keikoilla. Tämän lisäksi nautiskelen kotisohvalla kirjoista ja elokuvista. Nämä ovat minulle tapoja palautua ja irrottautua työasioista.

Kotona rentoudun useimmiten hyvin kevyen kirjallisuuden ja viihdyttävien elokuvien parissa. Tavoitteena on silloin vain pistäytyä hetkeksi jossain mukavassa mielikuvitusmaailmassa aivojani liikoja rasittamatta. Kodin ulkopuolelta etsin puolestaan vahvoja elämyksiä usein valtavirrasta poikkeavista esityksistä tai teoksista. Silloin haluan haltioitua ja kokea isosti. Jälkimmäistä palautumiskeinoa olen kuvaillut aiemmassa blogikirjoituksessani.

Tällainen taiteen ja kulttuurin ihmisen hyvinvointia lisäävä vaikutus on toki monelle tuttua ja sen teho on jo moneen kertaan todettu tieteellisestikin. Taide voi kuitenkin tehdä hyvää myös muilla tavoin. Elämyksellisyys ja tunteisiin vaikuttaminen edistävät esimerkiksi tärkeiden asioiden ja hyödyllisten toimintatapojen oppimista.
Työssäni Yksi elämä -terveystalkoissa pyrin vaikuttamaan ihmisiin. En yritä myydä heille tuotteita tai palveluja, vaan rohkaista heitä tekemään pieniä omaa ja läheistensä hyvinvointia lisääviä elämäntapamuutoksia. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi tai yhteiskunnalliseksi markkinoinniksi.

Yksi elämässä olemme halunneet poiketa perinteisestä terveysvalistuksen linjasta, joka on usein merkinnyt ”oikean” tiedon kaatamista ylhäältä asiantuntijoilta alas kansalaisille. Olemme tavoitelleet suorempaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa ja kokeilleet uusia keinoja kertoa haluamistamme asioista.

Yksi toimivista ratkaisuista on ollut tehdä vaikuttavaa lastenteatteria. Kollegani Neuvokas perhe -tiimissä tuottivat DOT ry:n kanssa naurettavan terveellisen teatteriesityksen Vita ja Mini. Sen hahmot seikkailevat yhdessä ja käsittelevät terveelliseen syömiseen, liikkumiseen ja leikkimiseen sekä ruutuaikaan liittyviä asioita hauskalla tavalla. Esitys on kiertänyt eri puolilla Suomea muun muassa kouluissa ja päiväkodeissa.

Itse olen päässyt tuottamaan nukketeatteria 112-kampanjassamme. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä tunnistamaan aivoverenkiertohäiriön ja sydäninfarktin oireet ja toimimaan oikein, eli soittamaan välittömästi hätänumeroon. Kampanjamme on vuodesta 2014 asti huipentunut valtakunnalliseen 112-päivään ja olemme olleet mukana Turun alueen turvallisuusviranomaisten ja järjestöjen yhteisessä tapahtumassa.

Vuonna 2016 halusimme puhutella erityisesti lapsia. Kutsuimme mukaan turkulaisen TEHDAS Teatterin ja nukketaiteilija Maiju Tainion. Lopputuloksena oli mainio Ai mihin pitikään soittaa? -esitys. Se kertoo hauskalla ja vähän jännittävälläkin tavalla, miten 1, 1 ja 2 selviävät, kun on hätä kädessä. Esitys kiersi tapahtumapäivän jälkeen myös turkulaisissa kouluissa ja päiväkodeissa.

Esityksemme sai lapsilta ja opettajilta niin hyvää palautetta, että päätimme ottaa esityksen osaksi Turun 112-päivää tänäkin vuonna. Tervetuloa katsomaan 11.2.! Ne jotka eivät pääse paikalle Turun kävelykadulle, voivat katsoa esitystä acebook-tapahtumassa livelähetyksenä. Lisätietoja tapahtumasta päivitetään Facebookiin.Pysykää siis kuulolla!

Niin, ja kun kulttuuria pääsee tuottamaan osana työtään, tuntuu kuin ei töitä tekisikään.

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *