Positiivisuus – mikä hirveä vitsaus!

Facebookissa ja Twitterissä on viime päivinä riehunut #positiivisuushaasteeksi kutsuttu vitsaus. Se loikkii sivulta toiselle ja saa tuttavani avautumaan mitä hölmöimmistä asioista. Idea on sympaattinen, mutta toteutus ontuva: väkisinkin alkaa kyllästyttää, kun naapurit, pikkuserkut ja kumminkaimat fiilistelevät ihanaa auringonpaistetta ja täydellisesti onnistuneita voileipiään kolmatta viikkoa putkeen.

Itse en jaksa innostua kiertävistä haasteista. Niissä on usein jotain hyvin kieroa. Psykologien esittämät hypoteesit siitä, kuinka Facebookin käyttö lisää narsismia tuntuvat tulevan todeksi haasteiden myötä. Positiivisuuspuhe muuttuu kumman usein itsekeskeiseksi minän korostamiseksi: minusta on ihanaa, että minun manikyyrini onnistui täydellisesti!

Siinä missä Facebook on jo positiivisuus-, arki-, kalja- ynnä muiden haasteiden viemää, Twitterissä yritetään tehdä edes hiukan vastarintaa. ”Miten kieltäytyä positiivisuushaasteesta?” kysyy yksi, ”Miksi johonkin tunteeseen täytyy haastaa?” tiedustelee toinen. Moni valittaa, ettei koe positiivisuushaastetta omakseen, koska oma luonne sattuu olemaan iloisen perusnegatiivinen.

Vaikuttaisikin siltä, että vaikka positiivisuushaaste toimii miten sattuu, positiivisuudelle itselleen olisi kyllä kysyntää. Mikä siis neuvoksi?

Olen jo jonkin aikaa kadehtinut tietoisuustaitojen mestareita, jotka kykenevät vaikuttamaan mielialaansa muutaman hyvin ajoitetun ajatuksen voimin. Oma mindfullness-osaamiseni rajoittuu hapuileviin meditaatioyrityksiin ja kirjastosta lainattuihin Eckhart Tollen kirjoihin, joita en ole avannut vielä kertaakaan.

Yksi ässä hihastani kuitenkin löytyy. Se on henkilökohtainen positiivisuushaasteeni, johon ryhdyin suurin piirtein vuoden päivät ennen #positiivisuushaasteen ilmestymistä Facebook-feediini. Näin se menee:

1. Käytän joka ilta pienen hetken rauhoittumiseen ja iloisten ajatusten ajattelemiseen. Yleensä se tapahtuu mukavasti peiton alla valojen sammuttamisen jälkeen.

2. Ensin ajattelen kolmea mukavaa asiaa, jotka ovat tapahtuneet päivän aikana. Ne voivat olla pieniä, isoja tai molempia. Uusi työpaikka ja onnistunut makaronilaatikko mahtuvat hyvin samaan päivään.

3. Seuraavaksi ajattelen kolmea mukavaa asiaa, joiden odotan tapahtuvan seuraavana päivänä. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, tulevatko asiat lopulta toteutumaan.

4. Kolmanneksi keksin yhden hyvän ominaisuuden itsestäni. Terve itsetunto tarvitsee tervettä itsekehua, ja niinpä kiittelen itseäni päivittäin vaikkapa mielettömästä tenttimenestyksestä, huulieni ruusunpunasta tai hymystä, jonka muistin väläyttää bussikuskille.

5. Toistan: teen tämän joka ikinen ilta. Homma jää väliin ainoastaan megalomaanisen väsymyksen valtaan jouduttuani. Myöskään jouluna ja syntymäpäivänä iloisia ajatuksia ei välttämättä tarvita, sillä ne ovat pehmentäneet pääni jo valmiiksi.

Uskallan väittää, että päättäväinen iloisuus on tehnyt minulle hyvää. Painajaisetkin pysyvät paremmin loitolla, kun ensin miettii mukavia. Kaikkein parasta on kuitenkin ollut huomata, ettei hyvien asioiden keksiminen ole kertaakaan ollut mahdotonta: kurjiinkin päiviin mahtuu niin paljon pieniä iloja, että listattavista asioista tulee yleensä runsaudenpula.

Loppukevennykseksi listattakoon vielä kolme asiaa, jotka tekevät henkilökohtaisesta positiivisuushaasteesta paremman kuin Facebookissa jaettavasta:

1. Niska ei kipeydy, kun pää lepää tyynyllä eikä kenota näyttöpäätteen edessä.
2. Sanattomasti lausuttuihin positiivisuuksiin ei mahdu kirjoitusvirheitä eikä rumia hymiöitä.
3. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu NSA voi poimia ajatuksesi Facebookista, muttei pääsi sisältä.

Positiivista viikonloppua!

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *