Realisti on todennäköisempi oman elämänsä menestyjä

”Susta voi tulla mitä vaan!” ”Sä pystyt ihan mihin vaan!” Muistan itsekin nämä fraasit lapsuudesta, mutta yrittäjän tyttärelle ne höystettiin aina sivulauseilla ”jos jaksat tehdä töitä sen eteen” tai ”mutta kukaan ei tule kotoa hakemaan”.

Joka kodissa tällainen lapsen haaveita perspektiiviin laittava realismi ei kuitenkaan saa jalansijaa. Jo vuosia sitten alettiin epäilemään, että yletön taivaanrannan maalailu, sokea optimismi ja yltiöpositiivisuus saattavat olla oikea karhunpalvelus lapselle, vaikka tarkoitus tuskin on ikinä huono.

Uusin tutkimustieto vain vahvistaa näitä uumoiluja. Positiivisuus, jonka tarkoituksena on inspiroida pyrkimyksiä haaveiden toteuttamiseen saattaakin asettua poikkiteloin menestyksen tielle. Psykologian professori Gabriele Oettingen on entistä varmempi siitä, että yltiöoptimismi helposti huijaa haaveilijan ajattelemaan, että menestys on jotenkin sisäsyntyistä, että työ saavutusten eteen on jollakin tapaa jo tehty. Tämä heikentää motivaatiota varsinaiseen tavoitteelliseen unelmien tavoitteluun.

Hetkelliseen motivaatioboostiin taivaita tavoittelevat iskulauseet saattavat toimia tehokkaasti. Iskulauseiden, lausahdusten ja sanontojen ongelma on kuitenkin se, että ne lävistävät usein tiedostamattomasti koko yhteiskunnan ja kaikki sukupolvet. Lapset kasvavat kuullen lauseita, jotka lupaavat heille mitä he vain ikinä keksivät haluta. Otan riskin kuulostaa paatuneelta pessimistiltä: lauseilla kivetään tietä paljon todennäköisemmin pettymyksille kuin suurille menestystarinoille. Tällaisiin hyvää tarkoittaviin fraaseihin, tapoihin ja käyttäytymismalleihin puuttumista pidetään monesti kukkahattutäteilynä ja varsinkin rapakon takana konservatiivinen väestönosa tuomitsee tällaiset puheet saman tien jonkinlaiseksi keskinkertaisuuden ihannoinniksi ja tulevaisuuden menestyjien kahlitsemiseksi. Professori Oettingenin tavoite on kuitenkin päinvastainen.

Oettingenin mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että haaveilla on ns. todellisuusankkuri eli realismia kauhalla annosteltuna. Realistinen ajatuspohja on paljon parempi kasvualusta haaveille ja varsinkin toteutukselle. Toiveen ja lopputuleman hahmottelemisen lisäksi on myös kartoitettava esteet ja näiden tietojen valossa päätettävä, mikä on paras tapa edetä.

Vaikeus on toki se, että kenellekään ei voi myöskään luvata, että suunnitelmallisuus ja valutetut hikipisarat aina kantavat hedelmää. Kovaa työtä ei aina palkita odotetunlaisesti, se ei aina ole tavoitteiden saavuttamisen tae. Mutta yrittäminen on aina loppuviimein itsetunnolle hyväksi. Ei ehkä juuri epäonnistumisen hetkellä, mutta ajan kuluessa se antaa syyn seistä selkä suorassa. Ja yrittää uudelleen.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *