Iltakävelyt rentouttavat

Olen välillä varsinainen sohvaperuna. Jämähdän tuijottamaan televisiota töiden jälkeen, enkä jaksa enää evääni liikauttaa. Onneksi taloudessani asuu reipas avopuoliso, joka on hyvä houkuttelemaan hämärtyville kesäkaduille ja kortteleihin iltakävelylle. Valehtelematta kotiin on kävelyn jälkeen aina palannut paljon reippaampi ja rentoutuneempi yksilö.

Kaupunkiluonto tarjoaa saman virkistävän fiiliksen, kuin kävely metsässä. Onneksi kotikulmiltani löytyy puistoja, puineen ja nurmikenttineen. Asuupa lähistöllä kesäisin myös lintuja ja kilipukkeja, joten karvaterapia on halutessa lähellä. Iltakävelyihin pätee sama asia kun muuhunkin liikuntaan: sitä ei tajua miten hyvää se tekee mielelle ennen kuin lähtee liikkeelle. Vaikka jalat tuntuvat raskailta ja mieli halajaa sohvan nurkkaan, yleensä lähteminen kannattaa aina.

Matkan varrella voi nähdä tutut kotikulmat ihan eri vinkkelistä, kun päivän kiire ja suorittaminen ovat jo painuneet mailleen. Katse nousee ylös sen sijaan, että tutkailee sähköposteja puhelimen näytöltä tai yrittää pysyä kärryillä somevirrassa. Havahdun yhtenään ihmettelemään tuttujen talojen kohdalla, miten sinne on ilmestynyt hienot koristepatsaat ja koukerot, vaikka totta puhuen ne ovat olleet siellä vuosisatojen ajan.

Minulle iltakävely tarkoittaa rentoa pyrähdystä, jonka voi tehdä vaikka kesämekossa. Silti siihen voi reittivalinnallaan lisätä huomaamatta tehoja, kun kulkee sieltä missä on pakko kivuta portaita tai mäkeä ylös. Uni maittaa paremmin, kun mieli on ladattu täyteen mukavia ajatuksia ja linnunlaulua.

Faktat

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *