Säännöllinen yövieras

Sininen Uni -lastenlaulussa Nukku-Matti vie lapset joka yö autolla unien sinimaahan. Minä jäin jo lapsena monesti tuon kulkuneuvon kyydistä. Varhaisteini-ikäisenä kärsin ensimmäisen kerran useamman viikon mittaisesta unettomuuskaudesta. Ajoittaiset huonon unen viikot ovat olleet osa elämääni tähän päivään asti.

Yhteyksiä milloin mihinkin on pähkäilty usein. Voisiko syynä olla stressi tai jumiutuneet hartiat? Onko täysikuun vaikutus sittenkin totta? En ole keksinyt mitään toistuvaa syy-yhteyttä nyt jo yli kymmeneen vuoteen. Kaudet alkavat monesti sattumanvaraisesti ja yllättäen ja kestävät yleensä yhdestä pahimmillaan kolmeen viikkoon. Jaksoina arvioisin saavani maksimissaan 3 tuntia katkonaista torkku-unta yössä, laadukasta syvää unta tuskin juuri ollenkaan.

Olen aina pysynyt omastakin mielestäni hämmästyttävän toimintakykyisenä myös unettomuuskausinani. On painettu menestyksekkäästi läpi peruskoulut, lukiot, yliopisto ja nyt päivittäisiä töitä. Joiltakin osin myönnän olevani asiantilaan liiankin tottunut. En monesti tule maininneeksi puolisolleni huonoista öistä, sillä niissä ei ole minulle mitään ihmeellistä. Moni äksyily ja vaisuuden väärinymmärrys olisi voinut jäädä kokematta…

Kyseessä kun ei kuitenkaan ole mikään mitätön vaiva, asia johon vain totutaan. Unettomuus tuo usein mukanaan väsymyksen lisäksi myös muita fyysisiä oireita, päänsärkyä, tarkkaavaisuuden heikentymistä ja vatsaongelmia.  Omat usean viikon mittaisiksi venähtäneet unettomuuskauteni ovat useasti taittuneet itkun kautta. Edellisen pätkän ja muutenkin stressaavan viikon päätteeksi podin alkavaa kurkkukipua sohvalla. Purskahdin yhtäkkiä hillittömään itkuun, josta olisi voinut päätellä jonkin oikeasti olevan nyt todella hullusti. Sanat mitkä sain soperrettua ulos olivat niinkin perustavanlaatuisen yksinkertaiset kuin ”mä olen niin väsynyt”. Kamalan viikon päälle tiesin, että kipeys ja siihen liittyvä pitkin päivää torkkuminen sekoittaisi unipakkani vieläkin totaalisemmin.

Pyrin omina kausinani väsymyksestä huolimatta pitämään mahdollisimman tiukasti kiinni arkirutiineistani, syömisestä ja liikunnasta. Kuluttavimmat liikuntasuoritukset on parasta jättää toiseen kertaan, mutta ongelma ei katoa sisällä nyhväämällä. Vastustuskyvyn ylläpito liikunnalla, raittiilla ilmalla ja terveellisellä ruokavaliolla on entistä tärkeämpää suojamuurien ollessa väsymyksestä  jo muutenkin hatarat.

Olen tehnyt itse oikeastaan kaiken keksimäni tilanteen parantamiseksi ja asiantila onkin kohentunut vuosien varrella. Olen hankkinut pimennysverhot, isomman sängyn, Tempur –tyynyn ja tavallisen herätyskellon. Älypuhelin ja muu elektroniikka jää makuuhuoneen oven ulkopuolelle. Syön hyvin ja terveellisesti ja liikun säännöllisesti. Pyrin pitämään hartiani kunnossa, sillä hartiaseudun ongelmat näkyvät saman tien unen laadussa. Lääkkeitä en ole kokeillut ikinä, en tiedä olenko ollut niistä kieltäytymiseni kanssa jopa liiankin itsepäinen.

Yksi suurimmista apukeinoista on kuitenkin ollut säännöllinen vuorokausirytmi, tuo lapsuuden iänikuisen kitinän ja vastaanpanemisen aihe. Viikonloppuina muutamaa tuntia pidempään nukkumisesta en ole pystynyt luopumaan, mutta oma hyvinvointini kasvoi huikeasti viimeistään säännöllisten päivätöiden alettua. 6:30 ylös ja 22:30 nukkumaan (kyllä, ikäni alkaa kakkosella…). Ilahduttavaa on ollut huomata, kuinka luonnollisesti myös ruokailurytmi loksahtaa säännölliseksi säännöllisen unirytmin myötä!

Olen vuosikausia sitten oppinut olla ottamatta piikittelyitä ajoissa baarista kotiin lähtemisestä ja cooleista jatkoista kieltäytymisestä kuuleviin korviini. Ihminen, joka joutuu tekemään hartiavoimin töitä pitääkseen kroppansa, unirytminsä ja oman toimintakykynsä edes suhteellisen kunnossa joutuu miettimään jokaista kello neljään valvomista kahdesti. Itse koen olevani paljon coolimpi tyyppi hyvin levänneenä ja skarppina.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *