Sähköiset työpäiväni

Aloitin viime syksynä uudessa työpaikassa. Minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni toimistotyöläinen. Kahdeksan tuntia päivässä päätteellä ja erilaisissa kokouksissa istumista, perinteisesti ajateltuna.

Koko kevään ja syksyn tiedotusvälineet olivat täynnä istumisen haitoista kertovia uutisjuttuja ja tutkimustuloksia. Minulle tuntui itsestäänselvyydeltä, että uraani aloittelevana nuorena ihmisenä yritän vaikuttaa työhyvinvointiini kaikin mahdollisin keinoin. Työura on paljon helpompi aloittaa oikealla jalalla kuin yrittää vaihtaa jalkaa monien tottumusten täyteisten vuosien jälkeen.

Omalla kohdallani tiesin myös, että ei menisi montaa kuukautta kun suhteettoman pitkä notkoselkäni ja jo valmiiksi fysioterapiakunnossa olevat hartiani ilmoittaisivat, että tavallinen työpöytätyöskentely ei suju toivotunlaisessa yhteistyössä.

Päätin, selkä suorana, että kulmien kohotustenkin uhalla esitän pyyntöni koskien omaa työergonomiaani: haluan pystyä edes osa-aikaisesti työskentelemään seisten ja tahdon tavallisen toimistotuolin rinnalle satulatuolin, jossa istuma-asento ei pääse lysähtämään.

En kokenut olevani vaativa, hankala tai itsekäs uusi työntekijä vaan rehellinen ja työlleni omistautunut. Haluan pysyä kunnossa, pystyä hoitamaan työni hyvin ja välttämään turhat sairaslomat. Jos ehtisin saada oireita istuvasta työskentelytavasta olisi vika täysin omani. Ajatustenlukijoita ei edelleenkään tällä pallolla kävele.

Pian sainkin toivottaa tervetulleeksi uudet ystäväni, sähköpöydän ja satulatuolin. En voisi olla tyytyväisempi! Todella harvassa ovat päivät kun nykyisin käytän perinteistä toimistotuolia. Tiedostan, että saan olla todella kiitollinen työyhteisöstä, joka on avoin keskustelulle ja muutenkin toimissaan progressiivinen. Kahvihuoneemme oli muutettu tuolittomaksi jo kuukausia ennen kuin itse edes aloitin työt.

Terveyteen vaikuttavat asiat eivät ikinä saisi jäädä käsittelemättä työpaikalla. ”Kehtaako sitä” ja ”Eihän meillä ikinä ennenkään” ovat fraaseja joiden ei ikinä pitäisi tulla keskustelun tielle. Esimiehen tehtävä on luoda ilmapiiri, jossa pyyntöjä uskalletaan esittää. Vaivojen ennaltaehkäisy on kaikkien etu ja investoinnit työergonomiaan kannattaa jo maalaisjärjelläkin ajateltuna tehdä ennemmin ”liian aikaisin” kuin liian myöhään. Työntekijän ei tarvitse olla montaa päivää selkänsä takia sairaslomalla kun sähköpöydän hinta on jo kasassa. Monen sadan euron erikoistuoli tai säädettävä pöytä voi tuntua kalliilta, mutta harvassa hiukankaan isommassa organisaatiossa oikeasti pyöritellään satasia. Ja pienemmissä yrityksissä työntekijöiden sairaslomiin ei olisi sitäkään vähää varaa!

Yksittäiselle työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa omaan työergonomiaansa on iso asia. Yritys- ja organisaatiotasolla nämä ovat kuitenkin niitä pieniä ja todella kustannustehokkaita keinoja, jotka lisäävät ihmisten hyvää oloa työpaikalla. Mekaaninen eläkeiän nosto ei saa ihmisiä automaattisesti pysymään töissä pidempään, mutta työhyvinvointi voi saadakin. Ergonomiasta on hyvä aloittaa!

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *