Superfoodin syöjä pelkää kuolemaa

Ostin taannoin ison pussillisen Goji-marjoja. En oikein tiedä, miten niitä pitäisi syödä: naposteluun marjat sopivat huonosti, hedelmäsalaatissa ne peittävät muut maut alleen. 

Sen sijaan tiedän, että kuivattujen marjojen kilohinta on lähemmäs kuusikymppiä. Olen myös lukenut, että ne saattavat sisältää raskasmetalleja ja arveluttavia määriä torjunta-aineita. Vietin ekokaupassa tunnin ihmetellen pakkauksia ja arvuutellen, ovatko kiinalaiset vai tiibetiläiset terveysmarjat vähemmän vaarallisia.

Goji ei mätäne ainoastaan minun ruokakaapissani. Erityisesti blogosfääri ja Instagram ovat olleet väärällään superfood-fiilistelyä jo pitkään. Sittemmin terveyshömppä on löytänyt tiensä niin monen suomalaisen lautaselle, ettei valtamediakaan voi ohittaa sitä.

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin superfood-sanan olevan pelkkä markkinointitermi. Levän voi korvata täysjyväviljalla ja hampunsiemenet pellavalla. Suomalaisten peltoaukeiden lopputuotteet ovat ehtaa tavaraa, mutta eksoottisten superfoodien toimivuudesta on varsin hajanaista näyttöä.

Tutkimusten – ja niiden puutteen – edessä olemme kädettömiä: vaikka kuinka kokisin Maca-jauheen buustaavan seksihalujani tai siitepölyn saavan hauikseni kasvamaan, minun on melkoisen mahdotonta todistaa näin todella tapahtuneen.

Silti haluamme syytää superfoodia elimistöömme – ikään kuin varmuuden vuoksi. Miksi?

Ilmiön taustalla lienee mitä universaalein ilmiö: kuolemanpelko.

Kuolemaa kauhistuva takertuu epätoivoisesti kaikkeen, mikä edes etäisesti muistuttaa ikuisen nuoruuden reseptiä. Samalla kun kaakaonibsit hyppäävät ostoskoriin, alitajunta huokaisee helpotuksesta: monttubileitä on jälleen lykätty parilla sekunnilla.

Sitten menemme ja liukastumme kadulla, telomme itsemme työpaikalla tai jäämme auton alle. Tai ehkäpä hankimme maksakirroosin – onhan helppo sortua sikailemaan viikonloppuisin, kun arki on yhtä antioksidanttien ja terveellisten elämäntapojen ilotulitusta.

Monet superfoodien ystävistä ovat pari-kolmekymppisiä nuoria aikuisia – meitä, jotka alamme hiljalleen ymmärtää olevamme sittenkin kuolevaisia. Olemme vaiheessa, jossa elämä muuttuu itsestäänselvyydestä lahjaksi, parhaimmillaan pökerryttäväksi seikkailuksi, johon tekee mieli tarrautua kynsin ja hampain.

Siksi on hirvittävän surullista, jos tiukkapipoinen terveysintoilu ottaa ihmisestä niskalenkin. Jotain on pielessä, jos entisen ilakoijan lautanen, lasi ja elämä koostuvat äkkiä pelkästä terveyshifistelystä. Sekään ei ole kivaa, jos mitään ei voi tehdä, kun kaikki rahat menivät Spirulina-jauheeseen ja vihreään teehen.

Silloin elämä saattaa nimittäin muuttua seikkailusta harmaaksi sohjoksi, jossa suoritetaan terveyttä ja pitkää ikää.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *