Suurin aloittaja

”Nähtäiskö?”, ystäväni Kaisa kysyi puhelinkeskustelun päätteeksi.  ”Joo”, vastasin ja jatkoin ”mentäisiinkö Pispalan portaisiin vaihtamaan viisaita ajatuksia?”

En vaivaudu toistamaan kuulemiani voimasanoja, mutta mikäli oikein ymmärsin, Kaisan mielikuva leppoisasta kaveritapaamisesta oli suuressa ristiriidassa ehdotukseni kanssa. Hän halusi mieluummin ihan kaikkea muuta kuin kipittää portaita edestakaisin läkähtymiseen asti.

Tapasimme siis kahvin ja suussa sulavan leivoksen ääressä. Kaisa pahoitteli primitiivireaktiotaan porrasliikuntaa koskevan ehdotukseni johdosta. Samalla, ikään kuin puolustellen reaktiotaan, hän alkoi pohtia omaa liikuntahistoriaansa, mikä koostui monesta monituisesta liikunnan aloittamispäätöksestä. Tarinaa kuunnellessani ehdotin, että voisimme pongahtaa kuuluisuuteen uudella TV-formaatilla: Suurin aloittaja.

Kaisan ura liikunnan aloittajana alkoi jo 28-vuotiaana, ainokaisen lapsensa syntymän jälkeen. Keskimäärin Kaisa aloitti liikunnan pontevasti ja päättäväisesti kolme kertaa vuodessa. Pieni laskutoimituksemme kertoi, että nyt 53-vuotiaana Kaisa oli aloittanut liikunnan harrastamisen noin 75 kertaa. On sanomattakin selvää, että Kaisa oli lopettanut liikunnan harrastamisen täsmälleen yhtä monta kertaa. Kaisan liikunnan lajivalikoima oli ihailtavan monipuolinen.  Kokeilemistaan liikuntalajeista Kaisa muisti kolmisenkymmentä variaatiota. Liikunnan joutsenlaulunsa hän sanoi rääkäisseensä edellisen viikon Fun step -tunnilla, jossa sana Fun oli Kaisan mukaan suurta liioittelua, ellei jopa valehtelua.

Yleisesti ottaen, ihminen on oppiva otus. Yhden kerran, tavallisesti siis vain yhden kerran, kokoamme Ikean hyllykön voimantunnossamme ilman ohjeita. Sadan voimasanan ja muutaman tunnin kuluttua kaivamme nöyrästi Ikean nerokkaat kokoamisohjeet esiin ja aloitamme urakan alusta. Kun teemme seuraavan Ikea-hankintamme, kaivamme ensi töiksemme kokoamisohjeet esiin. Toista kertaa emme lankea samaan virheeseen.

Liikunnan saralla tilanne on kuitenkin toisin. Fiksut ja viisaat ihmiset tekevät liikunnan yhteydessä täsmälleen samat virheet kuin edelliselläkin kerralla – ja sitä edellisellä – ja sitä edellisellä…

Pysyvien liikuntatottumusten konsepti on kuitenkin melko yksinkertainen. Juttelimme Kaisan kanssa pysyvien liikuntatottumusten poluista, liikkumisen iloista ja onnistumisista. Jaoimme ajatuksia liikkumattomuuden suruista, häpeästä, peloista ja pettymyksistä.

Kaisa laati suunnitelman, mikä poikkesi suuresti aiemmista suunnitelmista

  1. Istun mukavasti sohvalle, muistelen ja piirrän sekä kirjoitan liikuntahistoriani.
  2. Poimin historiasta iloa ja surua tuottaneet elementit. Mitä teen nyt toisin, jotta surut, pelko ja häpeä pakenevat paikalta ja ilot tulisivat ja jäisivät? Mikä saa minut viihtymään liikunnan kanssa?
  3. Teen suunnitelman, mikä joustaa. Tavoittelen puolta tuntia kohtuukuormitteista hengästymistä päivässä ja kahta kertaa lihashuoltoa viikoittain. Kipuan kuitenkin tavoitteeseeni hitaasti, portaalta toiselle edeten. Ensimmäisellä portaalla nautin kahden minuutin päivittäisistä hengästymisannoksista, seuraavalla viikolla ehkä jo viiden minuutin jne. Sunnuntaisin istahdan sohvalle ja pohdin viikon liikuntaani: Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Mikäli suunnitelma ei rullannut toivotulla tavalla laadin uuden suunnitelman.
  4. Kun 30 minuutin päivittäinen hengästymisannos on saavutettu, sännätään ystävän kanssa yhdessä Pispalan portaiden kautta Fun step -tunnille. Ehkäpä se nyt on Fun.
Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *