Talven ja kevään tanssia

Hahmotan vuoden yhtenäisenä kehänä, jossa ylhäällä kesä- ja heinäkuun vaihteessa valon määrä on huipussaan alkaen sitten vähentyä kohti kehän pohjalla olevaa kaamosaikaa. Hyvinä vuosina vuodenaikoja on selkeästi neljä. Huonompina niitä on vähemmän, jos syksy saa jatkua kevääseen asti tai kesä on naamioitunut syksyksi. Kuukausia on kuitenkin aina kaksitoista ja jokaisella niistä on oma tunnelmansa, joka toistuu lähes muuttumattomana vuodesta toiseen.

Tammikuussa on raikas tunnelma, yleensä jo ihan säänkin puolesta. Pikkulinnut visertävät jo silloin tällöin ja ilmassa on uusien alkujen odotusta ja lupauksia paremmasta elämästä. Useat viettävät teemallista tammikuuta ja tänä vuonna sokeriton tammikuu vaikuttaa suositulle. Ajatus on hyvä, sillä piilosokeria on ihan joka paikassa, näkyvästä puhumattakaan. Itse olen vehnäallergisena bongaillut vehnää tuoteselosteista viime vuodet ja samalla havainnut sokeriakin olevan ihan yhtä yllättävissä tuotteissa. Sokerilakkoilijoille toivotankin tsemppiä ja tarkkoja silmiä tuoteselostuksien tutkimiseen.

Helmikuussa auringonsäteiden lämpö alkaa vihdoin hyväillä kasvoja ja valo saa useimmat ihmiset virkistymään ja liikkeelle. Viimeistään helmikuun puolivälissä kaamos alkaa olla selätetty ja aurinko paistaa päivisin kirkkaasti. Se saa kaivamaan aurinkolasit esille ja tuo ensimmäiset pisamat poskille. Ihanaa! Kaikille ihmisille valo ei kuitenkaan tuo armahdusta, sillä kevätväsymys ja jopa kevätmasennus voivat ahdistella pitkinä kevään kuukausina. Ne onnelliset, jotka viettävät hiihtolomaa, saavat pienen hengähdystauon arkiseen puurtamiseen.

Maaliskuu on itselleni kummallinen välikuukausi talven ja kevään kierrossa. Se etenee aina tuskallisen hitaasti. Maaliskuun tunnelma on jotenkin odottava ja vaativakin. Valo paistaa matalalta ikkunoista sisään ja koko ajan on epämääräisen levoton olo asioista, joita pitäisi tehdä (ikkunoiden pesun lisäksi). Vaatii suoranaista itsekuria kuunnella kehoaan ja levätä tarpeeksi. Lomankin suhteen pääsiäiseen on vielä aikaa. Tosin tänä vuonna se ajoittuu onnekkaasti kuun kolmannelle viikolle, sillä maaliskuut ilman pääsiäistä ovat kerrassaan loputtomia! Hieman helpotusta maaliskuuhun tuovat lempeät, pienet pakkaset sekä lintujen korvia huumaava kuorolaulu.

Huhtikuu on jo selkeä kevätkuukausi. Pääsiäisenä ladatut akut ja aprillipäivän naurut vahvistavat kevään merkkejä. Mahdollinen takatalvikaan ei kaada toivoa lämmöstä, kun tietää sen olevan vain hetkellinen ryppy vuodenaikojen kamppailussa. Aurinko paistaa jo niin mukavasti, että seinän vierelle voi huoleti jäädä nauttimaan lämmöstä ja lisääntyvistä pisamista. Huhtikuussa ilma tuoksuu jo keväälle.

Sitten on toukokuu, oi ihana toukokuu! Lupaus kesästä kurkkii jo oven takana ja kesälomaan ei ole kuin yksi pyrähdys. Toukokuussa koko kesä on vielä edessä, voi suunnitella lomaa ja haaveilla lämpimistä kesäpäivistä. Toukokuussa ei ole enää kiire, kun se jo on ja hyvällä tuurilla toukokuun lopulla voi hetken olla jopa intiaanikesän lämpötiloja!

Nykyään alkukesän kuukaudet ovat kuitenkin enemmän viileitä kuin lämpimiä, mutta silti ne ovat kesäkuukausia minulle. Pieni räntäsade juhannuksenakaan ei vie kesäkuun lapselta pois sitä iloa, jonka kesän läsnäolo antaa. Kesäkuun puolivälissä vaihtuu myös oma henkilökohtainen vuoteni ja toisenlainen kehä pyörähtää liikkeelle, ehkä siksi kesäkuu onkin yksi rakkaimmista kuukausista vuoden aikana.

Alkuvuosi tammikuusta kesäkuun loppuun asti on siis nousua kohti valoa, puolikas vuosi täynnä uuden elämän ihmettä ja ajatelkaa – näin tammikuussa paras aika vuodesta on vielä edessä!

 

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *