Tapakulttuuri on vaikea asia – eli kun hyvän tekeminen onkin virhe

Tapakulttuuri vaihtelee maanosasta ja maasta toiseen. Suomessa ei olla onneksi kovinkaan tarkkoja pikkuasioiden suhteen. Kätellessä ja laseja kilistellessä pitäisi katsoa silmiin, mutta lähes aina suomalaiset tuijottavat näden hetkien aikana joko kohtaavia kämmeniä tai sitä olutlasiaan. Siitä harva kuitenkaan – onneksi – välittää.

Tänään Suomi kohtaa Unkarin Budapestissä jalkapallomaaottelussa. Matkustin paikan päälle viikon lomalle ystäväni kanssa, ja pahimmilta välikohtauksilta on vältytty. Hyvällä käytöksellä pääsee pitkälle, ja muutamat paikalliset avainsanat opeteltuaan elämä on paljon helpompaa. Kiitoksella ja anteeksipyynnöllä pääsee pitkälle.

Paikallisessa pubissa tiskillä seistessäni tarjoilijatar palveli ensin sitä suomalaista, joka puhui sujuvampaa unkaria kuin minä. Siitä ei saisi tulistua, mutta minkäs suomalainen itselleen voi. Suomi on jonotuskulttuurin luvattu maa, ja huomasin hermostuvani tarjoilijan ”törkeästä” käytöksestä, vaikka luultavasti itsekin tekisin tiskin takana samoin.

Joskus sitä pelkkä ystävällisyyskin voi mennä vikaan. Kauppareissulla kaverini päätti olla avulias, ja nosti kassan toisella puolen olevan kauppakorin sille kuuluvalle paikalle muiden korien päälle. Väärinhän tuo meni: Täällä kun toisella puolen kassapöytää laitetaan oma kori, josta myyjä sitten latoo ostokset siihen toiseen koriin. Hupsis.

Kasasimme ostokset sitten ulko-oven vieressä olevalla apupöydällä korista omaan laukkuun. Itsekin päätin kantaa korteni kekoon, ja nostin sitten korin sille kuuluvalle paikalle, mistä seuraava asiakas sen voi itselleen ottaa. Väärin meni taas: Täällä kun kaupoissa on yleensä eläkeikää lähestyvät vartijat/avustajat, joiden tolkolle tämä homma kuuluu. Sain vartijalta tulisia katseita perääni, kun luikin häntä kopien välissä kadulle.

Aina ei avuliaisuus kannata.

Miten tämä sitten liittyy illan jalkapallo-otteluun? Jalkapallo herättää tunteita. Emme saaneet lippuja Suomen kannattajakatsomoon, joten jouduimme ostamaan liput paikallisten joukkoon. Nyt pitää vain toivoa, ettei Suomi tee maalia. Spontaani tuuletus on asia, jota paikalliset eivät välttämättä hyvällä katso.

Ennen ottelua on myös käytävä ostamassa Unkarin jalkapallomaajoukkueen kannatushuivi, jotta sulaudumme paremmin paikallisten joukkoon. Maassa maan tavalla – vaikka sitten oman kansallistunteensa peitellen.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *