Täydellisyyden kimpussa

Rakastan automainoksia yli kaiken, vaikka en koe erityistä kiintymystä autoihin. Mainosten surrealismi on parhaimmillaan nautinnollista katsoa. Tyylikkäät nuoret aikuiset ajavat kuvitteellisissa kaupunkiympäristöissä vailla ruuhkia, huolta huomisesta tai etenkään siitä, onko määräaikaishuolto jo tehty merkkiliikkeessä. Mikään ei ole kauniimpaa kuin täydellinen tunne: absoluuttinen onnellisuus tai ensirakkauden huuma. Paitsi että on. Tunteiden ristiriitaisuus.

On helppo suhtautua kriittisesti sellaiseen, mistä ei ole kiinnostunut. Kun katson yhtä surrealistisia mainoksia pyöräilyyn liittyen, otan ne vastaan täysin ilman kyseenalaistamista. Saatan uppoutua hartaasti tällaisten mainosten äärelle, mutta lopulta kestän niitäkin vain pieninä annoksina. Kohtuullisesti nautittuna ne toimivat juuri kuten kuuluukin. Mainokset lupaavat, että ostamalla tuotteen maailmani muuttuu jossain määrin paremmaksi. Eihän se tietenkään muutu, tai ainakin palaa pikaisesti uomiinsa. Menen kuitenkin tähän ansaan yhtä varmasti kuin torstaisin tarjoiltiin koulussa hernekeittoa.

Kangastukseni täydellisyydestä poksahti äänekkäästi kolme vuotta sitten, kun poljin kohti Porvoota pientä mutkittelevaa maalaistietä pitkin. Maantiepyörä liikkui lähes äänettömästi, toimi moitteettomasti, lämpötila oli ihanteellinen ja kunto kohdillaan. Matka tuntui kevyeltä ja aurinko kauniilla sävyllään maalasi tätä mestariteosta, jossa sain kunniakseni esittää pääosaa. Ei tuntunut miltään. Tyhjyyttä ja tuulen huminaa, vaikka tilanteen täydellisyys oli käsin kosketeltavaa. Vuosi sitten tilanne oli toinen. Ranskassa kaksi vuorokautta jatkuneen pitkänmatkanpyöräilyn aikana oli mahdollisuus päästä virkistäytymään suihkuun. Polvia särki, väsytti, vaihteet tekivät temppujaan ja laukkuun unohtunut hedelmäkakku oli räjähtänyt vaihtovaatteiden sekaan. Brestin entisen mielisairaalan suihkuosastolla kylmää vettä niskaani kaataessa olin samaan aikaan vihainen, onnellinen, uupunut ja silti elämäni voimissa.

Taistelu täydellisyyttä vastaan on raskasta. Täydellisyys kannustaa toimimaan tietynlaisella tavalla, mutta samalla pakoilee todellisuutta. Aina jokin voisi olla paremmin. Milloin täydellisyyden estää huono sää, milloin väärät välineet ja milloin vinksahtanut mielentila. Täydellisyyden ihanteesta luopuminen on helppo ajatus, mutta se on todellisuudessa vaikea hylätä, koska jatkuvasti joku tarjoilee mielikuvaansa siitä omilla mausteillaan. Mitättömyyden ja täydellisyyden väliin mahtuvat kaikki harmaan sävyt ja elämän ristiriitaisuudet. Siellä jossain pyörii sellainen elämä, jossa on tilaa epämääräisyydelle. Hedelmäkakkua suihkussa mutustaessani luulen olleeni jossain siellä, kaukana ruuhkattomista kaupungeista.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *