Tunnusta tietämättömyytesi – ymmärrä enemmän

Yli 30 vuotta olen kärsinyt samasta ongelmasta. En ole koskaan osannut tunnustaa omaa tietämättömyyttäni jonkin asian suhteen.

”Oletko kuullut siitä bysanttilaisesta pylvästaitelijasta, joka rakensi Lyypekkiin sen vasenkätisten ihmisten höyläämön?”

”Öh, olen minä siitä muistaakseni lukenut, mutta valaisepa nyt vähän, kukas hän olikaan?”

Läpi elämäni minulle on ollut mahdoton ajatus tunnustaa, etten tiedä minulta kysytystä asiasta jotain. Kerron aina kyllä kuulleeni asiasta, mutta en sillä hetkellä saa mieleeni mistä olikaan kyse. Häpeän tietämättömyyttäni. Pahimpia minulle ovat aina olleet kysymykset asioista, jotka jollakin tapaa liittyvät tai jotka jollakin tapaa ainakin liitetään yleissivistykseen. Vastaan aina kuinka kyllähän minä joskus muistaakseni ehkä tai siis niin joo, niinhän se menikin, kyllähän juu siitä luin tuossa vähän aikaa takaperin.

Minun on yksinkertaisesti mahdotonta tunnustaa, että maailmassa saattaa olla asioita, joihin en ole tutustunut, joista en ole kuullut tai joita en ymmärrä. Pelkään menettäväni kasvoni sosiaalisissa tilanteessa. Siksipä vihaankin syvästi esimerkiksi musiikkivisoja. Ajatus siitä, että joku tietää minulle rakkaasta asiasta enemmän kuin itse tiedän on minulle sietämätön. En halua olla kakkonen ja näin tunnustaa sivistymättömyyttäni ja sitä, että jollakin jossakin on minua suuremmat yleistiedot lempiyhtyeeni tuotannosta.

Eikä ongelma liity vain asioihin, joista oikeasti tiedän jotain. Hankalinta minulle on käsitellä omaa heikkouttani ja sitä, että on asioita, joita jotkut pitävät itsestäänselvyytenä – eikä minulla ole hajuakaan niistä. Vielä vähän aikaa sitten en ollut kovinkaan kiinnostunut politiikasta. Jos pöydässä alettiin kiistellä puoluepoliittisista asioista sulkeuduin sisääni. En halunnut tunnustaa tietämättömyyttäni esimerkiksi sen suhteen, mitkä puolueet hallituksessa istuvat.

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus. Mitä enemmän meillä on tietoa ympärillämme, sitä enemmän meidän periaatteissa pitäisi tietää. Viimeisimmän parin vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tunnustaa tietämättömyyttäni. Olen kerännyt rohkeutta sanoa kuinka en tiedä jostain asiasta yhtikäs mitään. En enää pelkää tietämättömyyden stigmaa niin paljon kuin ennen.

Tunnustan: ei se helppoa ole. Saatan yhä tietovisan ääressä tokaista oikean vastauksen kuultuani että niin, niinhän se olikin, kyllähän minä tuon muistin, ei vain juolahtanut mieleeni.

Päivä päivältä yritän kuitenkin pyristellä eroon tästä ajattelutavasta.

Siinä, ettei tiedä jostain asiasta hölkäsen pölähtävää ei ole mitään hävettävää. Ja kysymyksiä kysymällä sitä lopuksi jopa oppii enemmän.

”Tiedätkö?”

”En. Kerro lisää.”

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *