Työpaikan alkoholihaitat – ratkaisuja läheltä

Sopivatko alkoholi ja työ yhteen? Ei tietenkään, vastaa moni. Silti monen työelämässä pidempään olleen tarinoissa esiintyvät konjakkipullot arkistokaapissa, pitkien viskien miehet liikematkoilla tai maanantaiset krapula-aamut. Työpaikkojen nuoremmasta sukupolvesta nämä tarinat saattavat kuulostaa jo vähän oudoilta – sillä näkyvät alkoholihaitat ovat työpaikoilla aidosti ja merkittävästi vähentyneet. Tästä on syytä olla tyytyväinen. Moni työpaikka on kuitenkin tehnyt sen virheellisen arvion, että näkyvien alkoholihaittojen puute tarkoittaa, että alkoholihaittoja ei ole.

Liian kostea elämä – vaikkapa vain vapaa-ajallakin – nimittäin vaikuttaa aina työhön. Pitkään jatkuva runsas alkoholinkäyttö altistaa melkoiselle määrälle sairauksia, ja suorituskyky heikkenee. Varsinkin ilta-aikaan ajoittuva tissuttelu tekee unesta levotonta, mistä taas voivat kärsiä keskittymiskyky ja lopulta työn ilokin. Alkava riippuvuus voi myös muuttaa ihmisen käyttäytymistä niin, että hänestä tulee työyhteisössään se hankala tiuskija ja itkettäjä tai syrjäänvetäytyvä jurottaja. Hiukan mutkia suoriksi vetäen voikin sanoa, että tyypillinen suomalaisessa työelämässä esiintyvä alkoholihaitta on muuttunut työturvallisuusongelmasta työhyvinvointiongelmaksi.

Työyhteisöille tällaiset alkoholi-ilmiöt ovat haaste: miten työnantaja voisi sanktiovallallaan puuttua vapaa-ajan tekemisiin niin kauan kuin aamulla ollaan ainakin muodollisesti työkykyisiä? Ei voikaan, mutta työntekijän ja työnantajan yhteispelin kautta voi modernien alkoholihaittojen ehkäisykin olla mahdollista.

Viime kädessä vastuu työkyvystä ja itsestä huolehtimisesta on työntekijällä itsellään, ja mitä vaativampaa työ on, sitä suurempi on myös tämä vastuu. Alkoholinkäytön osalta tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, kuinka paljon alkoholia suurin piirtein viikon aikana kuluu. Aina silloin tällöin kannattaa myös pohtia, tuntuuko alkoholi tuovan mukanaan enemmän iloa vai surua – hyvää ruokaa ja seuraa, vapautumista, rentoutumista vai riitoja, syyllisyyttä, väsymystä? Niin kauan kuin ilo on voitolla, ei uhka työkyvyllekään liene suuri.

Tipaton tammikuu, jota parhaillaan viettänee vajaa viidennes aikuisista suomalaisista, on yksi tapa tällaisen itsearvioinnin toteuttamiseen. Se on haasteen asettamista itselle: miltä maailma näyttää ilman alkoholia? Missä tilanteissa olen oppinut alkoholin kuuluvan asiaan? Onko alkoholi todella tarpeellista noissa tilanteissa, vai enemmänkin vain ajan kuluttamista?

Työyhteisö voi kuitenkin sekin toimia. Yksi tapa on antaa työntekijöiden itsehallinnalle paremmat mahdollisuudet. Siksi työpaikalla kannattaa pitää jatkuvasti tarjolla – sellaisessa paikassa että niihin pääsee käsiksi liikaa huomiota herättämättä – sellaista materiaalia joka auttaa oman alkoholinkäytön riskien arvioinnissa ja tarvittaessa kannustaa muutokseen. Myös laadukkaita sähköisiä materiaaleja löytyy, joita voi vaikkapa linkittää intraan.

Toinen tapa on varmistaa, että työpaikan työterveyshuolto kykenee toimimaan alkoholiasioissa: kuuluuko alkoholinkäytöstä kysyminen esimerkiksi työterveystarkastusten rutiiniin? Kolmanneksi kannattaa tarkistaa, ovatko työpaikan omat ohjeet hyväksyttävästä alkoholinkäytöstä ja tarvittaessa ongelmiin puuttumisesta ajan tasalla – ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, tuntevatko kaikki esimiehet nämä ohjeet.

Muitakin tapoja on, ja erilaisia käytäntöjä kannattaa kokeilla. Työpaikkojen menettelytapoja alkoholikysymyksissä säädellään nimittäin laissa Suomessa varsin vähän – mikä on ehkä vähän yllättävää, liitetäänhän maahamme juuri tältä osin aika vahvakin tiukkapipoisuuden mielikuva. Tässä onkin työyhteisöjen suuri mahdollisuus – pelkästään työpaikan omin päätöksin ja omalla porukalla sopien on mahdollista valita juuri ne keinot ja pelisäännöt, jotka tuntuvat sopivan juuri oman työpaikan tarpeisiin.

Sama valinnanvapaus koskee tietysti myös jokaisen työntekijän omia toimia. Alkoholin hyvä puoli onkin siinä, että vaikka sen riskit ovat lähellä – lähimmässä kaupassa tai kuppilassa – ovat ratkaisutkin usein lähellä, omalla työpaikalla tai peräti omassa päässä.

 

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *