Ilman aurinkoa on vaikea saada unta

Herätyskello soi. Räpellän puhelinta ja yritän saada sen torkuttamaan. Herääminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Päätän antaa itselleni vielä viisi minuuttia unta.

View post on imgur.com

Puoli tuntia myöhemmin säpsähdän hereille. Kello on jo aivan liian paljon, en ehdi hoitaa aamurutiinejani hitaasti. Hyppään suihkuun, hotkaisen aamupalan ja muistaessani kourallisen d-vitamiinia. Liian suuri kerta-annos, kuulemma. Muistin alkaa syödä vitamiineja vasta viime viikolla. Luin jostakin, että pimeän talven aikana suomalainen tarvitsee purkkivitamiinia. Pöpperöiset aivoni tuntuvat ajattelevan, että kourallinen paikkaa vuosien syömättömyyden. Olen väärässä, tietysti. Tiedän sen, mutta rouskuttelen vitamiineja silti. Ne maistuvatkin makealta, kuin puristettu, laimea aurinko.

_SDI0463

Ulkona on 20 astetta pakkasta. Hengitykseni huurtaa partani, kun kävelen koiran kanssa pitkin tien vartta. Nenääni kipristelee ja pieni tuulenvire puhaltaa jääkylmän ilman kalsareistani läpi. Takkini alla minulla ei ole paitaa. Pukeudun aina liian kevyesti, kun käyn aamulenkillä koiran kanssa. Pidän kylmyydestä, toivotan sen kosketuksen tervetulleeksi mielessäni. Hampaani eivät ole kalisseet enää pitkään aikaan kylmän vuoksi, eivätkä ihokarvani enää pomppaa pystyyn. Pakkanen karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistäni ja palatessani sisään istun kahvikupin kanssa pöytään.

SDIM0379

Nukuin viime yönä seitsemän tunnin aikana, mutta heräsin yöllä kaksi kertaa. Yöllisistä heräämisistä on tullut tapa, josta on vaikea päästä eroon. Vaikka viihdyn pakkasessa vähissä vaatteissa, ei minua herätä eturauhanen. Herään huoleen. Illalla mennessäni nukkumaan verensokerini olivat liian korkealla. Alitajuntani ohjelmoituu erityisesti tuolloin herättämään minut tasan kello kolmelta ja usein puoli viideltä. Nousen ylös ja käyn mittaamassa verensokerini ja annostelen tarvittaessa lisäinsuliinia. Sairastan ykköstyypin diabetesta. Kannan korkeilla verensokereilla heräämisestä niin suurta huolta, että herään ”automaattisesti” öisin mittaamaan. Joskus nukahdan nopeasti uudelleen, joskus en. Koskaan en herää virkeänä.

SDIM0413

Suomalaiset nukkuvat keskimäärin tunnin vähemmän kuin pitäisi. Kaksi kolmesta kärsii väsymysoireista. Meitä valvottavat näyttöpäätteiden kelmeä valo, stressi, pimeys tai vaikkapa liiallinen kahvinjuonti päivisin. Minä nukahdan nopeasti, mutta uneni on katkonaista. Pitkään jatkunut univaje altistaa kakkostyypin diabetekselle, mielialan laskulle, verenpainetaudille ja dementialle. Univaje voi sairastuttaa vakavasti. Jatkuva pimeys väsyttää, mutta ei välttämättä tuo unta yhtään lähemmäksi.

SDIM0390

Silti aurinko aina lopulta näyttäytyy ja sen myötä toivo. Toivo siitä, että keväällä ei enää heräisi kesken unien. Helmikuussa on jo paljon aurinkoa, ja pakkasta. Helmikuu on yksi parhaista kuukausista, se aloittaa aina kevään lisäämällä valoa ja poistamalla pimeyttä. Helmikuussa voi osallistua myös #lepohaasteeseen. Sen avulla itsensä ja läheisensä voi haastaa pyhittämään nukkumiselle ja hyvälle unelle enemmän aikaa. Lepohaaste voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että ruudut sammutetaan klo 21.30.

Itse aion yrittää entistä paremmin saada iltasokerit kuntoon, jotta alitajuntani ei herättäisi minua niin usein. Vaikka kyllä se silti minut välillä herättää.

unta

 

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *