Uskalla olla luova ja voimaannu osaamisestasi

Luovaa ajatuksen virtaa

Olen aina ihmetellyt, miten kirjailijat saavat aikaiseksi monta sataa sivua sellaista tekstiä, että joku jaksaa lukea kirjan alusta loppuun.

Onko ensin olemassa ”punainen lanka” , jonka ympärille keksitään tarina vai rakentuuko tarina ensin? Vai syntyykö kirjan tarina ensin mielenkiintoisista henkilöistä? Miten ihmeessä kirjan kirjoittaminen aloitetaan? Kuulostaa monimutkaiselta. Jos vielä satut kirjoittamaan huikean esikoisromaanin, niin sille odotetaan tietysti jatkoa. Ja jos lupaat kustantajalle, että teet sen, niin mitä jos ei se luonnistukaan? Jos luovuus tyrehtyy siihen ainoaan kirjaan, jonka sait kirjoitettua? Näihin kysymyksiin saisi varmasti monia vastauksia itse kirjailijoilta, mutta voisihan sitä mennä vaikka kirjoittajakurssille näitä asioita opettelemaan. Tosin kaikista ei kuitenkaan tule kirjailijaa, vaikka kuinka opettelisi. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että kirjoittaminen tulee vain ”jos on tullakseen”, enkä tiedä saisinko romaania aikaiseksi. Tosin sitähän ei voi tietää, jos ei edes kokeile.

Minusta on ihmeellistä, että joku pystyy kirjoittamaan kymmeniä kirjoja, kuten Mankell, jonka dekkareita luin monta peräkkäin. Mistä nuo tarinat syntyvät aina uuteen romaaniin? Tai Enni Mustonen ja Danielle Steel, joiden rakkausromaaneja ahmin teini-iän kynnyksellä. Uudenlaisia rakkauskiemuroita kirjasta toiseen.  Ihanaa mielikuvituksen laukkaamista ja haaveilua ne saivat aikaan ainakin nuoressa tytössä. Jossain vaiheessa en jaksanut enää, kun tarinat alkoivat muistuttaa toisiaan.  Nykyisin pidän enemmän faktasta ja elämänkerroista. Katosiko johonkin mielikuvitus ja haaveilu?

Luovuus ja mielikuvitus tukevat muistamista

Usein sanotaan, että sinä se olet niin luova persoona. Mitä se luovuus oikeastaan on? Mielenkiintoisesti se on ainakin Wikipediassa muotoiltu ”vapauteen ja älykkyyteen liittyvänä kykynä nähdä uusia asiayhteyksiä, kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista”. Etääntyä tavanomaisista ajatusradoista? Juuri tätähän se luovuus vaatiikin. Toisaalta ajatellaan, että luovuus on elämän tarjoamien mahdollisuuksien maksimointia, joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta, riskinottokykyä, vapauden etsimistä ja rajojen rikkomista.  Rajojen rikkomisen ja riskinoton kautta sitä usein saattaa löytyäkin jotain sellaista, mitä ei itsestään vielä tiedäkään. Luovuus, mielikuvitus ja idearikkaus, löytyvätkö ne kaikki meistä jokaisesta?

Työssäni puhun paljon aivoterveydestä ja siitä, millaiset asiat siihen vaikuttavat ja miten muistimme toimii. Muistamisen yksi perusajatus mielenkiinnon lisäksi on mielikuvituksen ja luovuuden käyttö. Kun jokin asia pitää painaa mieleen, vilkas ja kekseliäs mielikuvitus on siinä hyvä apu. Mitä hauskempia muistisääntöjä muistettavalle asialle keksii, sitä paremmin sen muistaa. Kun joskus luennolla pyydän ihmisiä kuvittelemaan jotain hassua muistettavan asian tueksi, niin moni näyttää vaivaantuneelta. Hassuttelu ja mielikuvitus kuuluu lapsille, eikö? Me aikuiset ajattelemme loogisesti ja tosiasioihin vedoten. Kuitenkin luovuutta, mielikuvitusta ja idearikkautta tarvitaan arjessa monessa eri tilanteessa.  Ja luovasta ajattelusta se kirjakin taitaa monesti syntyä. Miten hauskasti jotkut kirjailijat osaavat kirjoittaa ihan arkisista jutuista. Lukiessa naurattaa niin, että vierustoveri lentokoneessa katsoo pitkään, kun nauran itsekseni kirjan hauskoja tilannekuvauksia ja juonenkäänteitä. Tai vaihtoehtoisesti kirjan juoni vie niin syvälle tunteisiin, että vuodatan muutaman kyyneleen, kun tarina herkistää.

Mihin mielikuvitus katoaa?

Ihailen myös pieniä naperoita, joille arki on niin loogista ja luovaa. Ajatukset syntyvät helposti ja yksinkertaisesti.  ”Hei äiti, tuolla tipittää!”: sanoi muutaman vuoden ikäinen poikani, kun ulkona oli tihkusade. Tai veljentyttöni, joka pohti: ”Miksi jäätelön nimi on jäätelö eikä lämpelö, kun se sulaa lämpimässä”? Totta, miksi? Aika luovaa! Uusia sanoja! Ja mitä hauskempaa ja mielikuvituksellisempaa asia tai tekeminen on, sen helpommin se jää heille mieleen. Missä välissä me aikuiset kadotamme tuon kaiken? Lapsenomaisen hauskuuden, mielikuvituksen ja luovan ajattelukyvyn?

No, oliko tässä nyt olemassa joku ”punainen lanka” tälle jutulle? Yritän voimaannutta Sinua hassuttelemaan ja käyttämään mielikuvitusta, antautumaan luovan ajattelun vietäväksi. Ainakin muisti voisi toimia paremmin ja aivot saisivat uutta ajateltavaa. Tässä kiireisessä työelämässä voisi myös yrittää löytää aikaa, jolloin saisi vain olla ja antaa aivojen levätä. Ja vaikka minustakin välillä tuntuu, ettei ole aikaa tai etten ole niin luova, kun haluaisin, muistan että yöpöydän laatikkoon on kerääntynyt jo muutamia runoja ja lauluja. Siellä on myös kynä ja paperia siltä varalta, että illalla nukkumaan mennessä tai yöllä iskee luovuus, mielikuvitus tai inspiraatio. Yleensä se tuleekin aina silloin! Olen siis pikku hiljaa ymmärtänyt, että voin olla luova omalla tavallani ja tästä ajatuksesta olen viime aikoina voimaantunut. Ehkä alan kokeilla uusia ja erilaisia asioita tai voisihan sen kirjankin kirjoittaa. Ainakin voisi yritää.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *