Viskilasista vähäsen, punkkupullosta ei päivääkään

Pistäydyin joitakin aikoja sitten parin ystäväni kanssa lomailemassa Keski-Euroopassa. Lähdimme matkaan hengessä että nautitaan pienestä ylellisyydestä, ja niinpä sitten aloitimme matkan Finnairin loungen sampanjoilla. Olen aina ollut sikäli vanhan koulukunnan miehiä, että minusta alkoholia nautitaan pääsääntöisesti vasta puolenpäivän jälkeen – mutta niin vain meni lasillinen alas kello kahdeksalta, enkä edes tuolloin asiaa mitenkään miettinytkään. Ja menipä lasillisia matkan aikana sitten useampiakin, kun kerran Reininlaakson viiniseuduilla oltiin.

Minun ja kaverieni reissu palasi mieleen, kun pohdin jokakesäistä suomalaista mediapuheenaihetta: kesätissuttelua. Mistä syntyy ilmiö, että joka kesä lomien päättyessä osa kansasta, ihan työtätekevistä keskiluokan ihmisistä, on kostutellut itseään loman aikana niin perusteellisesti, että työhön paluu onnistuu vasta päihdehoidon kautta?

Kokemukseni mukaan lasillinen tai tuopillinen on monille meistä merkki siitä, että nyt on vaihdettu vapaalle. Toki alkoholi rentouttaa ihan fysiologisestikin, mutta enemmän lienee kuitenkin kyse siitä, että olut, lonkero tai kuohari tuo tullessaan vapauden fiiliksen – istutaan sitten loungessa, mökkisaunan portailla tai kuuman kesäkadun terassilla. Kukaan ei kyttää, aamulla ei tarvitse herätä kuudelta, on loma. Jos alkoholi auttaa tällaisessa vapaalle siirtymisessä, niin se on yksinomaan hyvä: stressiä tässä maassa on ihan riittävästi.

Hankaluuksia voi tulla siinä vaiheessa, jos tämän lomatunnelman merkeissä lasillisia tulee otettua sitten ihan jokaisena lomapäivänä. Yksi lasillinen päivässä – vaikka koko lomankin ajan – ei vielä todennäköisesti haittaa, mutta kahdella lasillisella ollaankin jo sillä rajalla, jolloin elimistössä alkaa tapahtua pysyvämpiä muutoksia. Ja jos lasillisia menee pari lounaalla, pari päivällisellä ja vielä saunakaljat päälle, niin mennään hälytysrajoista läpi että heilahtaa, vaikkei humalassa missään vaiheessa ollakaan – jos tällaista tahtia siis pitää päivittäin. Itse palasin kaverieni kanssa Reinin varsilta hyvävointisena ja rentoutuneena neljän päivän kuluttua, mutta vointi olisi saattanut olla varsin erilainen, jos samalla kaavalla olisi menty neljä viikkoa.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos terassikauden tai mökkiloman loppu on joskus ottanut turhan koville alkoholin takia? Yksi apu on vähän tylsä – se on laskeminen. Kannattaa yrittää pysytellä suurin piirtein selvillä siitä, paljonko alkoholia tulee juotua. Jos kesäjuoma on meidän tapaamme viini, pullojen kanssa laskeminen saattaa onnistua helpommin kuin hanapakkauksilla.

Toinen koeteltu keino on nollapäivät. Ihan tietoisesti voi silloin tällöin päättää, että tänään en ota yhtään. Näin elimistö ei totu alkoholiin niin helposti.

Ja kolmas konsti on: Muista arvostaa alkoholia. Se on nimittäin liian hieno aine vain tavan vuoksi juotavaksi – silloin kun ei muutakaan tekemistä keksi. Lomallakin voi syödä ja juoda niin paljon muutakin, ja jättää alkoholin kruunaamaan ne parhaat hetket – oli kyseessä sitten parhaan ystävän mökkivierailu, rantabileet tai se ihana lomalle laskeutumisen hetki.

Faktat

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *