Yhdessä, yksin

Kävin katsomassa Spike Jonzen uuden elokuvan Her, jossa Joaquin Phoenixin esittämä, vastikään eronnut päähenkilö rakastuu huippukehittyneeseen käyttöjärjestelmään. Leffa kutsui pohtimaan ihmissuhteiden ja -kontaktin merkitystä medioidussa maailmassa, jossa suuri osa kommunikaatiosta tapahtuu erilaisten päätelaitteiden välityksellä.

Jonzen visio tuntuu ajankohtaiselta ja tuoreelta – eikä vähiten siksi, että se kieltäytyy näkemästä teknologian mahdollistamia olemisen muotoja jollakin tapaa fyysiselle todellisuudelle alisteisina. ”Tosimaailman rakkaus on parempaa kuin virtuaalinen rakkaus” -moraalisaarnan sijaan Her keskittyy tutkimaan koskettavasti niitä tapoja, joilla läheisyyden kokemus on toisaalta muuttunut ja toisaalta pysynyt täsmälleen samana.

Jonzen näkökulma muistuttaa mediatutkija Mark Deuzen huomioita siitä, että elämämme median keskellä koostuu entistä enemmän hetkistä, joissa olemme yhdessä, mutta samalla yksin. Deuze ei näe tätä kuitenkaan välttämättä huonona asiana, vaan uskoo mediatodellisuuden samalla tarjoavan aivan uudenlaisia henkilökohtaisia vapauksia.

Her tuntuu vievän tämän ajatuksen vielä pidemmälle kysymällä, tarvitseeko inhimillinen kokemus lopulta edes fyysistä läsnäoloa ollakseen aivan yhtä todellinen. Lopulta kosketuskin on vain yksi medioitu kokemus muiden joukossa. Kenties, Jonze vaikuttaa ehdottavan, voimme mediassa tapahtuvan elämämme kautta parhaassa tapauksessa oppia asioita myös niin sanotusta ”oikeasta elämästä”. Kun pidän läheisiin ihmisiini yhteyttä sosiaalisessa mediassa, ei vuorovaikutus ole välttämättä huonompaa tai vähemmän syvällistä, kuin tosielämänkään kohtaaminen – ainoastaan erilaista.

Vastaavasti elämänhallinan saralla virtuaalinen yhteisö voi tarjota elintapamuutokseen aivan yhtä arvokasta tukea kuin samassa huoneessa istuva tukiryhmäkin. Tässä mielessä panikointi ”elämänsä tietokoneille hukuttavasta” sukupolvesta tuntuu hirvittävän kapealta tavalta hahmottaa niitä monimuotoisia tapoja, jolla toimimme ja jaamme kokemuksia erilaisissa medioissa.

Poistuessani teatterista jaoin ajatukseni elokuvasta ystävälleni Facebookissa. Sen jälkeen annoin älypuhelimeni soittaa kuulokkeistani melankolisen kappaleen ja lähdin kävelemään päämäärättä viereiseen ostoskeskukseen. Tunsin oloni erikoisen rauhalliseksi keskellä satoja muita kaltaisiani, jotka olivat yhtä aikaa sekä lähellä että hyvin kaukana.

Her elokuvateattereissa 7.2. alkaen.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *