Yritä taukoa, älä lopettamista

Läheiseni on tupakkalakossa ja lakkoa on takana käsittääkseni pian puoli vuotta.  Mieleni tekisi muotoilla lause muotoon ”Läheiseni on lopettanut tupakanpolton” tai ”Läheiseni yrittää lopettaa tupakanpolton”. Mutta en muotoile. Hän ei missään nimessä ole lopettanut.

Hänen omia sanojaan mukaillen hän on tauolla. Tauko on määrittelemättömän pituinen ja vaikka se sattuisikin kestämään ikuisesti se on silti tauko, jonka pituutta lisätään päivä kerrallaan.

Lakko ja tauko sanoina antavat ymmärtää, että kyse on väliaikaisesta järjestelystä, jolle on olemassa päättymispäivä vaikkei sitä olisi ääneen lausuttu. On kuitenkin vahvasti lakon laadusta riippuvaa, pidetäänkö tällaista väliaikaisuusajattelua yleisesti motivoivana. Herkkulakkojen väliaikaisen luonteen eittämättä ajatellaan auttavan kieltäytyjää jaksamaan. Jäätelökesähän on jo kulman takana!

Tupakka on kuitenkin toinen juttu. Tupakkalakoista puhuttaessa automaattisesti ajatellaan tähtäimessä olevan pysyvä savuttomuus. Koska terveysriskit. Passiivisen tupakoinnin vaarat. Kansanterveydelliset vaikutukset. Vahvemman syynin kestävää logiikkaa sokeriin verrattaessa tästä on turha etsiä. Yhtälailla se sokeri tappaa. Mutta toinen on puheissamme ensisijaisesti pahe ja toinen nautinto. Kuka nyt haluaisi lähtökohtaisesti ajatella tupakkalakon olevan vain väliaikainen vaikka sen nimi onkin lakko?

Mutta aina kyse ei ole halusta vaan yksinkertaisesti pakosta ajatella tilaa väliaikaisena. Selviytymiskeinosta, joka auttaa juuri tämän päivän yli.

Tekstin innoituksena oleva läheiseni on polttanut niin kauan kuin minä muistan ja vähän päälle, yli puolet elämästään. Itse en pysty edes kuvittelemaan sitä riippuvuuden laatua, josta tässä pyristellään irti. Siksi minulla ei myöskään ole mitään oikeutta tarttua sanamuotoihin, vaikka läheisenä haluaisinkin kuulla järkkymätöntä kunnianhimoa ja uskoa asiantilan pysyvyyteen.

Sillä niinkin pieneltä kuulostava asia kuin sanamuodot voivat tehdä asiasta ylipäätään mahdollisen. Lopullinen luopuminen voi olla ymmärrettävästikin liian tekemättömän tuntuinen paikka. Ja liian pelottava, puhutaanhan monen ihmisen kohdalla kiinteästä osasta omaa identiteettiä. Se ei tapahdu noin vain eikä sen ehkä haluakaan tapahtuvan. Taukoajattelu antaa henkistä siirtymäaikaa tottua ajatukseen. Mutta ei siis suinkaan ajatukseen lopettamisesta vaan mahdollisesti pidemmästäkin tauosta.

Läheisen ylpeys on kuitenkin ääretön. Tauon pituudesta, pysyvyydestä, sanamuodoista ja ajattelutavoista viis.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *